Voi että on laiska olo. Vituttaa suunnattoman paljon tää työttömyys ja jokapäiväinen työpaikkojen selaus. Nykyään siivousalallekin on oltava jonkin sortin koulutus, kuka nyt ei osais siivota? Tupakkaa ja kahvia kuluu tylsinä päivinä paljon ja ajattelen vain että jos jois kännit mutta pelottaa ja ahdistaa suunnattomasti krapula, vihaan krapulaa! Olen niin pettynyt itseeni. Luulin että jaksaisin aloittaa itsestäni huolehtimisen tai uuden projektin jonkin asian parissa mutta makaan vaan päivät enkä jaksa tehdä yhtikäs mitään. Mikä tähän voisi auttaa?

Ärsyttää ajatella ja ahdistua samoista asioista joka hiton päivä. Ärsyttää olla tekemättä mitään muttei jaksa tehdä mitään mikä ärsyttää vielä enemmän!!!!

Alkoholiannokset: kannattaakohan sitäkään edes ajatella...

Kaikki taas tuntuu kaatuvan niskaan. Työhaastattelu meni ihan puihin. Hakemuksessa luki ettei tarvitse olla alan kokemusta ja sitä kuitenkin piti olla. Jätin sitten kopiot cvstä ja työtodistuksista sinne kun olisin voinut viedä ne jonnekin muualle. Saatanan vammaiset. Hirvee stressi painaa vaikken teekkään mitään ja kun minulle tulee stressiä niin tulee mahakivut. Ihan hiton kauheat mahakivut. Avokkini epäilee minulla mahahaavaa. Olen hänelle kateellinen; sillä on duunia ja opiskelua; minulla ei mitään. En jaksa nykyään oikeastaan mitään. Jopa tiskaus tuntuu ylitsepääsemättömältä välillä. Ja vaikken tee mitään niin hikoilen kuin pieni sika! Välillä tuntuu että meinaan hyperventiloida tästä ahdistuksesta.

Olenko minä masentunut? En. Kyllä.

Minun masennukseni oli muinoin sitä etten päässyt kämpästäni ulos ilman apua tai ollenkaan. En halunnut syödä, alkoholi kyllä meni ja sitten pääsin ulos hetkeksi. Laihduin hurjasti. Väsytti ja ahdisti aina. Jollei väsyttänyt niin sitten ei nukuttu neljään päivään ja siitä vasta vainoharhaiseksi tulikin. Terapiassa käynnit tuntuivat saman jankkaamiselta ja huusin heille usein. Ne määräs ainaa lisää vahvempia lääkkeitä ja sittenpä sitä jäätiin koukkuun bentsoihin. Kuljin pari päivää onnellisena ja kun toleranssit nousivat kuljin zombina. Lisäilin itse annoksiani ja pahempaa - otin tabuja alkoholin kanssa. Välillä otin kaikki määrätyt lääkkeet kerralla ja olin kujalla pari päivää tai nukuin. Ihan sairasta kun on sairas ja ei saa apua vaan työnnetään lääkkeitä pää täyteen. Voisin jatkaa tästä aiheesta loputtomiin, mutta luulen etten juuri nyt koe sitä tarpeelliseksi.. On vaan niin hiton masentava päivä että menneisyyden haamut tulevat kummittelemaan. 

Mitä hittoa minun pitäisi tässä elämässä tehdä. Alkoholi maistuisi muttei maistu. En tiedä helpottaisiko se tänään oloani yhtään. Olen ihan eksyksissä tällä hetkellä.

Alkoholiannokset: taidan ottaa ainakin yhden oluen.

Viikko takana ja en ole juonut kuin pari olutta saunan yhteydessä, yksi syy siihen on rahan puute (taas) ja sairaana olo. Tänään parempi olo ja sen kunniaksi olen suonut itselleni halvat oluet paikallisesta halpahallista. Tänään on myös Suomi-Kanada ottelu ja jääkiekkoahan ei voi katsoa juomatta olutta.. ;) Plus hyvät uutiset että sain työhaastattelun ensiviikoksi, toivottavasti tärppää.

Alkoholiannokset: yksi skumppapullo, yksi olut.

Tänään tuntuu ettei pysty tekemään yhtään mitään! Laiskottaa, masentaa, uloslähtö tuntuu mahdottomuudelta. Varsinkin kun ei ole rahaa talvikenkiin jotka pitäis sukat kuivina. Ulkona käynti virkistäisi aivan varmasti, mutta toisaalta ei ole paikkaa missä käydä - ei ole taaskaan rahaa. Ja se vähäinenkin rahamäärä mitä löytyy hukkuisi kuitenkin olueen. "Tylsää käynkin yhdellä.." Sitten taas ärsyttäisi ettei voinut käyttää rahaa järkevämmin esimerkiksi nuudelipakettiin. Pohdiskeltiin tosiaan sitä parin viikon selväpäisyyttä vähintäänkin, rahapulasta on toisaalta se hyöty ettei pysty vetämään kännejä - ellei lainaa rahaa ja joudu mukavaan velkakierteeseen. Onnekseni sellaiset olen välttänyt ja en mielellään lainaa rahaa toisilta tai itse lainaa toisille. Ainoa velka mikä painaa on opintolaina, mutta kannatti ottaa silloin. 

Viikonloppu meni melko kosteissa merkeissä, muttei onneksi liian humalassa. Otin sivistyneesti valkoviiniä, saunaolutta ja muutaman jallupaukun. Toleranssi varmaankin kasvamassa. Kumma kyllä tänään ei ole, vielä, tehnyt mieli avata oluita jääkaapista. Maksanpuhdistusviikkojen(yrityksenkin uhalla) voisin viedä oluet kellariin tai lahjoittaa. Miksi tuo lahjoittaminen tuntuu vaativalta ja vastenmieliseltä? "Minun hyvät alkoholit ilmaiseksi pois" Onko se niin tärkeää.. 

Kaipaan vaihtelua elämääni, uuden harrastuksen, innostuksen johonkin, työtä.. Elämän voi itse tehdä vaikeaksi, muttei tämä kaikki voi olla minun vika? 

Alkoholiannokset: selvää elämää odotellessa

Tuntuu taas että nyt riittää se viinan kanssa läträäminen. Olen sanonut näin monta kertaa, muttei sanominen riitä. Pitäisi ryhtyä toimimaan. Olen niin kyllästynyt tähän, krapulassa en kykene mihinkään, hyvä että pystyn vastaamaan puhelimeen. Päivä menee nukkuessa tai sängyn pohjalla muuten vaan. Kaduttaa ja tärisevin käsin menen katsomaan onko rahaa tilillä. No harvoin siellä on. Kuinka paljon parempi olo olisikaan jollei joisi! Säästyisi rahaa, ei mene päiviä hukkaan, ulkoinen olemus paranisi ja samalla itsetunto, luulisin.

Taas lähikuppilan kautta keskustaan taksilla ja siellä tapaa vanhat tutut. Juodaan shotteja ja loppu ilta menee mustaksi. Haparoiden kotiin ja taas hävitetään hyvät parit hanskoja. Ilmeisesti olen myös kaatunut. Masentaa ja hävettää. Ja selvä arki tuntuu haasteelliselta - ei taaskaan sopivaa työpaikkaa, ei tekemistä, ei rahaa.. pelkästään laskuja putoilee postiluukusta. Mietittiin avokin kanssa että haastetaan hyvä ystäväni pitämään meidän kanssa selvä kuukausi. Yleensä nämä vedonlyönti hommat paisuu ja loppujen lopuksi mukana on niin monta ihmistä ettei uskalla hävitä vetoa. Mutta kuinka valvoa sitten ettei kukaan ryyppää salassa? Yrittänyttä ei laiteta vai kuinka se menikään.. ainakin yritetään olla selvänä. Tämän viikonlopun jälkeen!

Alkoholiannokset: toissa päivänä liikaa, tänään - ei vielä tietoa.